Karaten historiaa

 
Budokirjallisuudessa karaten -kuten monien muiden budolajien- kerrotaan juontuvan Kaakkois-Aasian munkkien kehittämästä aseettomasta taistelutaidosta. Japanissa Okinawan saarella harjoiteltu taistelutaito otti aikojen saatossa voimakkaasti vaikutteita kiinalaisista taistelulajeista. Karaten katsotaankin syntyneen saaren oman ja kiinalaisen taistelutaidon yhdistelmänä. Aseettomien taistelutaitojen kehittymiselle tärkeä tekijä oli japanilaisten asettama ja pitkään kestänyt aseiden kanto- ja hallussapitokielto. Okinawalaiset kuitenkin harjoittivat salaa taistelutaitojaan järjestelmällisesti ja käyttivät aseina omaa kehoa ja tavallisia työvälineitä. Harjoittelu jatkui salassa 1900-luvun alkuun asti, jolloin laji levittäytyi muualle Japaniin. Karate kehittyikin nykymuotoonsa vasta tämän jälkeen, jolloin otettiin käyttöön mm. vyökoejärjestelmä. Kilpakarate muotoutui vasta 1970-luvulla.
Karate levisi Japanin ulkopuolelle toisen maailman sodan jälkeen. Eurooppaan laji levisi 1950-luvulla ja suomeen 1960-luvun lopulla. Karateen on kehittynyt useita eri tyylisuuntauksia. Tyylisuunnat perustuvat erilaisiin näkemyksiin siitä, miten karatea harjoitellaan tai mitä osa-alueita tulee harjoittelussa painottaa. Tyylisuuntien välillä on eroja tekniikoiden toteutustavassa ja harjoittelumenetelmissä. Yksittäisessä tyylisuunnassa voidaan keskittyä aseettomiin tekniikoihin, lähikamppailutaitoihin tms.

Laji
Karate on lähtökohtaisesti kamppailu ja itsepuolustuslaji. Suurelle yleisölle karate on tuttua lähinnä elokuvien ja karatekilpailujen kautta, vaikka ne antavatkin lajista hieman yksipuolisen kuvan. Länsimaissa karaten urheilullisuus kuitenkin usein korostuu. Laji muodostuu erilaisista tekniikoista: potkuista, lyönneistä, torjunnoista, nivellukoista, heitoista, kaadoista, asetekniikoista yms. ja näiden yhdistelmistä. Tekniikoiden suorittamisessa korostetaan koko vartalon käyttöä pelkän lihasvoiman sijaan.
Tekniikoiden ja niiden sovellusten harjoittelu kehittää mm. kestävyyttä, nopeutta, voimaa ja liikkuvuutta. Toisaalta karate on taitolaji ja tekniikoiden monipuolisen harjoittelun kautta kehittyy parempi koordinaatiokyky, tasapaino, kehonhallinta ja tilannetaju. Muodossa tapahtuvan tekniikoiden perusharjoittelun lisäksi harjoittelumuotoina ovat yhdistelmätekniikat, kata, kumite sekä erilaiset ennalta määrätyt pariharjoitteet. Pariharjoitteet muodostuvat erilaisista hyökkäys- ja puolustustekniikoista, joiden avulla opetellaan tekniikan hallittua suorittamista, oikeaa etäisyyttä vastustajaan ja tekniikan oikeaa ajoitusta. Karatessa on satoja eri tekniikoita ja niiden monet sovellukset. Tekniikoiden perusteellinen omaksuminen ja sujuva käyttö tarkoittaa vuosien ahkeraa harjoittelua.
Lajissa on tärkeässä osassa myös mielen ja kehon tasapaino, oikea asenne sekä itsensä kehittäminen niin henkisesti kuin fyysisesti. Länsimaalaistuneessa karatessakin on yleensä säilynyt vanhoista perinteistä harjoittelun kurinalaisuus ja salietiketti. Lajin nimi tarkoitti alun perin kiinalaista kättä viitaten lajin historiaan. Nykyinen nimi karate, eli suoraan suomennettuna tyhjä käsi, on otettu käyttöön 1929. Nimellä halutaan korostaa vapaan ja häiriöttömän mielentilan ja asenteen merkitystä taistelutilanteessa. Sana te viittaa tekniikkaan ja toimintaan.
Monipuolisena lajina karateen on helppo innostua ja on jokaiselle sopiva liikuntaharrastus. Lajin aloittaminen ei vaadi erityisiä ominaisuuksia. Erilaiset fyysiset ominaisuudet kehittyvät monipuolisesti tavallisissa harjoituksissa. Peruskurssin alussa vaatetuksena käytetään T-paitaa ja verkkareita. Kurssin aikana hankitaan karategi eli perinteinen karatepuku. Se on valkoinen, puuvillasta valmistettu harjoitteluasu, jonka yhtenäinen malli luotiin lajin levitessä Japaniin. Kovempaakin käsittelyä estävä puku soveltuu hyvin karaten harjoitteluun ja leikkausmalli antaa tilaa laajoille liikeradoille.